Viime yön sekavuus jatkui tänä aamunakin. Heräsin väsyneenä, ärtyneenä, hermostuneena ja surullisena. Miksi? Kaikkihan on hyvin? Olin yön aikana imenyt itseeni menneisyyden tunteita, joista suurin oli juuri jatkuva ärtymys ja löysin itseni saman tunteen keskeltä tänään, vaikka nykyisyydessä mikään ei tosiaankaan ole huonosti! Unet olivat liian todentuntuisia ja syytän tästä kaikesta sitä ihmistä, joka eilen kurottautui menneisyydestä minua tavoittelemaan. "Valivalivali" oli viestisisältö, jonka sain enkä ymmärrä, miksi hän otti yhteyttä? En minä pysty mitään muuttamaan enää joka tapauksessa, joten mitä tuo ihminen luuli saavansa minulta?
Sympatiaa ehkä, mutta minun on vaikeaa tuntea sympatiaa sellaista kohtaan, joka polttaa itsepäisesti siltoja ja suuttuu, kun asiat eivät mene niin kuin hän haluaisi niiden menevän. Tiedän, että sinua ärsyttää, että lähdin, mutta sinullakin oli monta tilaisuutta joko lähteä tai muuttaa asenteesi. Et ilmeisesti ole tehnyt kumpaakaan. Lisä-ärsyyntymistä toivat vihdoinkin eilen saapuneet diffuuserin tikut, mutta edes yön aikana ne eivät olleet imeneet nestettä eli täysin turhia kapistuksia! Kannatti odottaa viikko...
Ei voi mitään, life goes on. Join aamukahvini vaalean harmaata taivasta katsellen ja hiljalleen huomasin sisääni virtaavan oikeita tämänhetkisiä tunteita. Helpotus, onnellisuus, tulevaisuuden odotus innolla, onnistumisen tunteet... En voi uskoa, miten myrkyllisessä ympäristössä ennen elin ja mikä on minulle täysin normaalia. En edes ollut huomannut, miten kupliva onnellisuuteni hupeni viikko viikolta ja vaihtui harmaaseen arkeen, jossa odotin kelloa vilkuillen perjantaita ja viikonloppua. Joka aamu herätessäni aloin vain odottaa sitä hetkeä, kun pääsin kotiin. Tiedättekö, miten vaikeaa on elää sellaisten ihmisten kanssa, jotka haluavat nähdä kaikissa vain heidän huonot puolensa eivätkä osaa lukea muita ollenkaan?
Teille, jotka olitte vuosia osa elämääni, mutta jotka olen vihdoinkin saanut työnnettyä kauemmaksi: ei, minä en halua muistella teitä ainakaan vielä ja ei, en katsele kaihoisasti taaksepäin. Olen helpottunut, kun sain otettua tämän ison askeleen ja loikattua isompaan altaaseen!
Nessun commento:
Posta un commento